Kaiken loppu vai uusi alku?

Tässäkö tää oli, kyselee Arttu Wiskari eräässä korvamadossaan. Samat mietteet alkoivat pyöriä päässäni, kun oma työura oli tulossa kalkkiviivoille ja eläkepäivät olivat nurkan takana. Onneksi optimismi on aina ollut minulle ominaista, ja senpä vuoksi päädyinkin nopeasti siihen, että kyseessä on sittenkin uusi alku.

Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että olen saanut 36-vuotisen kiinteistöurani aikana nähdä ja kokea monia ainutlaatuisia asioita, niin hyvässä kuin pahassakin. Aloitin urani pankin kiinteistönvälityksessä 1980-luvun lopussa kasinotalouden viime metreillä, 90-luvun alkupuolella siivottiin kasinotalouden jälkiä ja törmäsin tuolloin työssäni lukuisiin surullisiin ihmiskohtaloihin. Tuo oli työurani raskainta aikaa.

Sen jälkeen vaihdoin kiinteistönomistajien leiriin, ja pääsin tutustumaan kaikkia asumismuotoja tarjoaviin asumisen tavarataloihin ja valtakunnallisiin organisaatioihin. Tuolloin eksyin myös syvälle asiakkuuksien ja asiakaskokemuksen maailmaan. Pääsin myös mukaan rakentamaan kokonaan uutta vuokra-asumisen brändiä, kehitimme paljon erilaisia asumisen palveluita, jonka kruununa itse pidän ensimmäistä vuokra-asuntojen verkkokauppaa, mikä oli itse asiassa suurempi mullistus kuin moni ymmärtääkään – varsinainen pihvihän oli siinä, että tuolloin valta siirtyi asiakkaalle. Kukaan ei enää tehnyt asukasvalintaa, sillä nyt asiakas ei enää jättänyt perinteistä hakemusta vaan valitsi itse itselleen mieluisan asunnon. 

Seuraavaksi urallani vuorossa olivat kaupunkiomisteiset vuokrataloyhtiöt ja kokonaan uusi maailma. Asiakkaisiin liittyvät asiat, niin haasteet kuin mahdollisuudetkin, olivat pitkälti samoja kuin markkinaehtoisellakin puolella. Uudistimme toimintaa voimakkaasti, ja otimme soveltuvin osin ”kyytiin” hyviä oppeja markkinaehtoiselta puolelta. Viimeisimmäksi kiinteistöalan kokemuksekseni jäänee ARA-asumisen ajaminen ahtaalle.